Käden toimintakyky palailee pätkittäin

4,5 kuukautta leikkauksesta. Kirjaan tähän olkapään aiheuttaman haitta-asteen ja sen vähenemisen eri toiminnoissa edellisten päivitysten jälkeen.

Ensimmäinen iloinen "saavutus" oli manuaalivaihteisen auton ajaminen kahta kättä käyttäen. Ensimmäiseltä fysioterapiakäynniltä 5.4. palatessani, Mannerheimintiellä Kuusitien valoista maalle päin lähteissäni kuin huomaamatta suoritin vaihtamiset oikealla kädellä. Tähän asti olin saanut kepin 2- ja 4-vaihteelle leikatulla kädellä, mutta nyt yllättäen kolmonen ja viitonenkin löytyi vain pienellä pinnistyksellä. Vaikka olkapäässä vähän kirpaisikin, pidin sitä loisavana saavutuksena.


Nukkuminen

Haittaa nukkumiselle olkapäästä ei enää ole. Kaikki nukkuma-asennot käyvät lukuunottamatta oikean käden pitämistä pään yläpuolella. Asiasta ei ole kuitenkaan ollut sanottavaa harmia. Sen sijaan joskus oikealla kyljellä (ja samalla hartian varassa nukkuessani) olen herättyäni todennut olkapään olleen pitkään jonkinlaisessa venytyksessä ja siinä tuntuu arkuutta joitankin tunteja. En tiedä onko tämänkaltainen venytys huono vai hyvä asia, mutta mitään pitempiaikaista haittaa sitä ei ole koitunut.

Kotiaskareet

Kaikki tarvittavat kotiaskareet sujuvat olkapään paljon haittaamatta. Tehdessäni ikkunoiden kevätpesua pyrin käyttämään oikeaa kättä aktiivisesti. Kaikkein ylimpien osien pyyhkimistä se ei jaksanut kuin hetken, mutta muuten homma sujui hyvin.

Siivouksessa ei ole paljon sellaisia liikkeitä, että olkapää joutuisi hartiatason yläpuolelle. Näin ollen siivous- ja kaikki muutkin taloudenhoitotoimet sujuvat normaalisti


Toimistotyö

Panin merkille touko-kesäkuussa olkapään väsymisen pitkään hiirityöskentelyyn. Pahin tilanne oli, että kyynärpää oli tuettu tuolin kyynärnojaan ja samalla sitä kautta nosti oikeaa hartiaa. Asennon purkaminen pitkän työskentelyn jälkeen tuntui kipuna ja olkapäätä juili vielä jonkin aikaa  myöhemminkin.


Rakennustyöt

Kesäloman yksi tärkeä ohjelmanumero oli mökillä savupiipun purku ja uuden teko sekä siihen liittyvät erilaiset purku- ja rakennustyöt.

Ensismmäinen koettelemus oli n. 250-kiloisen puuhellan kampeaminen ulos mökistä. Olkapää tuntui kestävän hyvin usean kymmennen kilon suoraa nostoa ylöspäin, kun paino oli lähellä vartaloa. Ei siis ongelmia.

Eniten töitä haittaa oikean käden voimattomuus olkapäätason yläpuolella tai etäällä vartalosta toimiessa. Ruuvinvääntimen nostaminen katonrajaan jäi tekemättä, ja lattialautojen ruuvaamisessa kaukaisemmat ruuvit piti ruuvata vasemmalla kädellä. Kevyt vasarointi ei tuottanut ongelmaa - toki kaikenlainen työkalujen käsittely väsytti käden nopeammin kuin yleensä.

Raskaiden laastisankojen kantaminen oli ok, mutta katolle laastia kantaessa tuli vastaan käden heikkous. Kädellä ei saanut nostettua n. 20 kg painavaa sankoa katon räystäälle, eikä sitä voinut myöskään käyttää tikapuita kiivetessä ainoana kätenä.

Uinti

Helteisten päivien (ja työhaalarien) aiheuttamaa tukaluutta piti käydä useita kertoja helpottamassa järvessä. Aika pian huomaisin, että rintauintiliikkeet onnistuivat vallan mainiosti ilman mitään kipuja. Pyrin tekemään uintiliikkeitä mahdollisimman laajoin kaarin ja kuvittelisin, että se on ollut ihan hyvää jumppaa,

Golf


16.7. pakkasin vihdoinkin golfbagini autoon ja lähdin rangelle koettamaan svingiä. Kotona koetin mailan kanssa liikeratoja, eikä ihmeempiä hankaluuksia ilmaantunut. Kuitenkin palloa lyödessä loppuheilahduksessa olkapäähän aiheutui kipua, minkä varominen aiheutti golflyöntiin pahan virheen. Yritin lyödä kuitenkin palloa mahdollisimman puhtaasti ja vähällä energialla, ja sainkin lyötyä pari korillista palloja nurmikolle. Olin hieman pettynyt - kesän mielipeliin ei taida vielä olla asiaa ellei rangeharjoittelulla saa olkapään kipuilua vähenemään.

Pyöräily


17.7. otin polkupyöräni esiin ja tein 11 km koeluontoisen lenkin. Ensimmäisten kilometrien jälkeen oikeaa kättä alkoi väsyttää. Syynä on osittain väärämitoituksinen pyörä, jolloin ylävartalon painoa tulee liiaksi käsille. Kuitenkin hetken eteenpäin jatkettuani alkoi oikea pyöritystekniikka palautua lihasmuistista, ja samalla ajoasento parani ja käden väsyminen helpotti.

Kuntoutus etenee

4,5 kk leikkauksesta.

Kuntoutuminen on edennyt kesän aikana omatoimisin harjoittein, 2-3 viikon välein tapahtuvin fysioterapiakäynnein ja tietenkin työssä ja vapaa-aikana tapahtuvassa käden aktivoinnissa. Käden toiminnan kehittymistä ja rajoitteiden vähenemistä kuvaan seuraavassa julkaisussani.

Fysioterapiakäynneillä ollaan seurattu liikeratojen ja lihaskunnon palautumista. Vaikka kotitehtävien suorittaminen on erilaisista syistä johtuen ollut välillä jokapäiväistä harvemmin tapahtuvaa, ovat mittaukset osoittaneet edistystä tapahtuneen.

Mitattavia kulmia ovat olleet käden vienti etukautta ylös (nyt menee jo lähes pystysuoraan korvan viereen), nosto sivukautta ylös (olkavarsi tulee päähän kiinni), ulkokierto kyynärpää 90 asteen kulmassa ja käden vienti taakse kohti lapaluita. Lisäksi fysioterapeutti testaa sisä- ja ulkokierron lihasvoimaa sekä olkapään syvien lihaksien toimintaa käsivarren nostossa suoraan edessä. Näissä voimissa on vielä melko tavalla eroa "terveeseen" puoleen ja nyt kuntoutus painottuu hieman enemmän lihasvoiman palauttamiseen.

Kotiharjoituksiin on lisätty huhtikuun jälkeen kuminauhaharjoitteet sisä- ja ulkokiertäjien vahvistamiseksi. Tällöin kuminauha on kiinnitetty reilun vyötärön korkeudelle sopivaan paikkaan (minulla naulakon tanko osuu juurikin oikealle korkeudelle) ja tästä tehdään kyynärpää 90 asteen kulmassa, tyyny kainalossa, olkavarsi hieman loitonnettuna hitaita venytyksiä sisäänpäin ja ulospäin. Alkuun oli hankala löytää oikeat lihakset, ja pyrin kompensoimaan olemattomia lihaksia käyttämällä hartiaa ja rintalihaksia kääntöihin. Hyvin pian harjoittelu tuotti huomattavaa tulosta ja voimat alkoivat selkeästi parantumaan. Tämä ilmeni muun muassa harjoituspaikan siirtymisenä pikkuhiljaa kuminauhan kiinnityspisteestä kauemmaksi.

Viime käynnillä noin viikko sitten lisättiin kuminauhaharjoitteisiin myös "ylhäällä" tapahtuvia kiertoja, jolloin olkavarsi n. 90 asteen kulmassa tehdään sisäkiertoja kuminauha korkeammalle kiinnitettynä. Ulkokierrot tehdään kyynärpää pöydällä kuminauha jalan alle kiinnitettynä, "nostamalla". Kyseiset liikkeet vaativat taas paljon keskittymistä, että saa oikeat lihasryhmät toimimaan ja nivelet pysymään asiaankuuluvassa asennossa.

Erittäin heikkona ovat myös syvät lihasryhmät, jolla käsivartta kohotetaan eteen. Hartialla heittämällä käsivarsi nousee komeasti kattoon, mutta harita taakse "lukittuna" pelkästään olkavartta nostamalla tulee äkkiä stoppi vastaan. Teen harjoitteen peilin edessä, jotta näkisin olkapään olevan paikallaan ja oikeiden lihasten toimivan. Lisänä on 0,5 - 1 kg paino nyrkissä, ja vieläkin tuntuu, että painoa on aivan liikaa. Kokeilin liikettä myös "terveellä" puolella, ja kuinka lapsellisen helppoa se tuntuikaan olevan. On siis vielä tässäkin jonkin verran tehtävää.

Liikkuvuusharjoitteista on jo harjanvarsitreenit jätetty pois, ja nyt koetan hakea liikeratoihin puutuvia senttimetrejä ja asteita. Harjoitteita on muutama, jotka tehdään lattialla tai sängyssä, olkavarsi loitontaen ja kättä eri suuntiin kääntämällä. Etenkin nivelkapselin takaosaan kohdistuvat venytykset ovat vieläkin kivuliaita ja aiheuttavat hieman jomotusta jälkikäteen.7