Tuomio ja päätös

2.2.2011 17:15
Illansuussa soitti puhelimeeni ortopedi Ilkka Antti-Poika, tuleva operatöörini. Hän kertoi, että näkemättä potiasta (ilmeisesti siis tarkoitti minua) magneettikuvan perusteella olkapää on leikkauskuntoinen etenkin kun se tuottaa kuvaamallani tavalla haittaa paitsi urheilussa, myös jokapäiväisessä elämässä. Olkanivelen kapselin etuosa on kuulemma rikki, ja kuvan perusteella Antti-Poika ennustaisi, että käsi menisi taas lähiaikoina sijoiltaan.

Ei auta kuin uskoa, että leikkaus on ainoa järkevä parannuskeino ongelmaan. Puhelun aikana mielessäni vilisi vuorotellen tulevaisuudenkuvia joko leikkauksella tai ilman. Muistelin niitä monia viimeaikaisia kertoja, kun lentopalloa lyödessäni salaman lailla mieleeni iskee, että "nyt se taas menee".

Lyöntiä en ehdi keskeyttää, vaan käsi heilahtaa omalla painollaan ja olkapään lukittumisen tunne vaihtuu sietämättömäksi vihlaisuksi. Lihakset yrittävät automaattisesti suojata vetämällä käden koukkuun, mutta pois paikaltaan oleva olkapää on lukossa. Samaan aikaan muu osa kehosta yrittää hallita kesken jääneen hypyn alastulon ilman tapaturmia. Yleensä tässä vaiheessa saan käteni oikaistua toista kättä apuna käyttäen ja etukumarassa kättä kohti lattiaa venyttäen olkapää muljahtaa kivuliaasti omalle paikalleen. Sen jälkeen seuraa epämääräinen, syvällä nivelen sisältä kumpuava tylppä jomotus, joka tuntuu kyynärvarerssa ja pikkusormessa saakka. Kipukokemus nostaa pelissä hankitun hien seuraksi kylmän hien pintaan, hiki alkaa valua nenänpäästä ja kirvelee silmissä samalla kun kuvotuksen tunne valtaa olotilan. On pakko pysähtyä hetkeksi ja saada jotain juotavaa, paha olo ja kuvotus käskee heittäytyä istumaan, mutta kipu laittaa kävelemään juomapullo kädessä edes takaisin.

Haluanko jatkaa liikuntaurani jälkipuolta siipirikkona vai valitsenko sen toisen vaihtoehdon, jota eräs leikkauksen läpi käynyt kovin inhorealistisesti kuvaa päiväkirjassaan näin:

"Olkapääleikkauksen toipilaspäiväkirja

1.päivä 11.10.2005
Haavat valuvat verta. Käyn terkkarissa vaihdattamassa siteet. Antaavat siellä siteitä ja teippejä senverran mukaan ettei tarvi tulla uudelleen häiritsemään.
Kipupumppu tuntuu toimivan. Säiliö on jo aika rutussa eli tyhjentynyt. Sormet yllättäen turvoksissa leikatusta kädestä ja eriväriset.
2.päivä 12.10.2005
Aamu alkoi heikosti. Olkapää valuu verta tyränä pitkin käsivartta ja kylkeä. Vaimo vaihtaa siteet ja toteamme kipupumpun tyhjäksi.
Otamme pumpun pois, teipit irti ja vedetään letku pois nivelestä. Inho homma kun letkua tuli 14 cm. Vaimo avuliaasti suoritti toimenpiteen. Todella inhottavaa.
Sormet ja ranne edelleen turvoksissa. Kello pitää siirtää toiseen käteen kun ei mahdu ranteeseen.
3.päivä 13.10.2005
Verta ei valu enää haavoista. Kipu on aika kovaa. Jumppaan silti pikkuliikkeitä senttisentiltä.
Käyn eka kerran suihkussa leikkauksen jälkeen. Aion nukkua ilman kantosidettä. Otan yötävasten tuplamäärän kipulääkettä ja filosoin niin että olkapää saa luonnollista manipulaatiota nukkuessa. Toivottavasti en herää verilätäkössä.
4.päivä 14.10.2005
En herännyt verilätäköstä. Sensijaan yöllä heräsin monta kertaa kipuun kun käsi oli huonossa asennossa. Kuitenkin ilman kantosidettä nukkuminen on parempi vaihtoehto.
Tämä on leikkauksen jälkeisistä päivistä kivuliain. Kevyesti kuumetta ja kipu vaikuttaa ajatteluun. Olkavarren sisäsivu alkaa tummua mustelmista...
5.päivä 15.10.2005
Aamusella hirveet kivut olkapäässä. Mustelmat levinneet. molemmille puolille olkavartta.
17.10.2005
Viikko leikkauksesta ja eka fysioterapia. Ei paljon liikutella ja kuitenkin tekee kipeetä ... etenkin jälkeenpäin. Jätin kantoliinan jumpparille ja kuljen vaikka käsi taskussa. Jumppari löysi uusia kivoja "vikoja"."

Näistä pitäisi sitten valita. Tein päätöksen nopeasti, mutta hain Antti-Pojalta vielä tukea: "Onko nyt siis näin, että en voi jatkaa lentopallon ja golfin pelaamista, mikäli olkapäätäni ei leikata?" "No näistä (magneetti)kuvista katsellen näyttäisi siltä, että olkapääsi tulee menemään jälleen sijoiltaan hyvinkin pian..."
Päätös oli siis tehty.