Lääkärin kirjoittamma todistus toteaa minut työkyvyttömäksi 5.4. saakka. Olen kuitenkin joutunut poikkeamaan työpaikalla muutamana päivänä hoitamassa joitakin välttämättömiä asioita, kuten toimittamassa määräaikaan mennessä pyydettyjä tilastoja, tarkastamassa laskuja ja vastaamassa posteihin. On tietenkin ollut myös henkisen puolen kannalta tärkeää, että on ollut joitakin tunteja pois kotinurkista tekemässä jotain mielekästä ja tapaamassa muita ihmisiä.
Työvaatetukseksi olen joutunut valitsemaan tavanomaisen kauluspaidan ja suorien housujen sijaan huomattavasti rennompaa vaatetusta. Silitettävien vaatteiden kunnossapito on melko mahdotonta, ja paidan napitaaminen vasemmalla kädellä on kovin aikaavievää puuhaa. Lisäksi housujen pukeminen, hakasten tai napin kiinnittäminen ja vyön kiristäminen ovat myös melko mielenkiintoista puuhaa yhdellä kädellä (kokeilkaapa joskus itse). Niinpä esiinnyn työpaikalla verkkareissa, löysässä t-paidassa, fleece-puserossa ja lenkkareissa jotka saa jalkaan nauhoja sitomatta.
Työmatkat ovat sujuneet ihan mallikkaasti omalla autolla, vasemmalla kädellä vaihteita vaihtaen. Olen jo oppinut senkin, että matkustajan penkille ei kannata heittää mitään, mitä katsoo matkan aikana tarvitsevansa (aurinkolasit, kännykkä, purukumit). On täysin mahdotonta ylettyä vasemmalla kädellä keskikonsolin yli edes liikennevaloissa. Onneksi autossa on kiinteä bt-hands free, joka mahdollistaa puhelimen käytön ratissa olevista painikkeista.
Työtehtävien hoitaminen on tietenkin hieman normaalia hitaampaa ja työläämpää. Puhelimessa keskustelu onnistuu hyvin hf-kuulokkeella tai nappikuulokkeilla, ja muistiinpanoja pystyy tekemään samanaikaisesti Windowsin notepadiin vasemmalla kädellä. Kuitenkin tietokoneen käyttäminen vaatii myös oikeaa kättä hiirelle kun käsillä on monimutkaisempia tehtäviä. Myös pitemmät tekstit on pitänyt kirjoittaa kahta kättä käytteäen. Etenkin hiiren käyttäminen tuntuu rasittavan olkapäätä. Hiireen tarttuessa olen koettanut siirtyä tietokoneesta sivuun ja istua mahdollsimman lähellä pöytää, jotta välttyisin kiertämästä olkavartta ulospäin. Asento muuttuu kuitenkin tunnissa parissa kivuliaaksi, joten tietokoneen käytön osalta se alkaa olla työpäivän maksimipituus.
Kotioloissa on helpompaa pitää läppäriä sylissä ja kirjoittaa kädet suhteellisen neutraalissa asennossa. Tässäkin pitkät kirjoitussessiot tuntuvat leikatussa olkapäässä ja hartiassa, joten pidän usein taukoja ja vaihdan välillä koneen paikkaa sylissä ylemmäs tai alemmas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti