Leikkausosastolle 09:30

Tähän kirjoitan kokemuksiani leikkauspäivältä kunhan löydän sopivan tavan kirjoittaa. Tällä hetkellä kirjoitan kännykän 4x3 -näppäimistöllä vasemman käden peukalolla, joten kovin laajoja selontekoja en vielä julkaise.
Päivitys: Nyt pääsen kirjailemaan asioita jo täyspitkältä näppäimistöltä, mutta kirjoittaminen on edelleen hieman hankalaa. Niinpä täydennän blogia pätkissä ja koetan saada aikataulun kiinni jossain vaiheessa.

Leikkauspäivä, kesikiviikko
Nukuin leikkausta edeltävän yön ihan hyvin. Aamusuihkun jälkeen matkustin taksilla sairaala Dextraan. Olin varannut matkaan pientä aikavaraa, joten minulle jäi puoli tuntia ylimääräistä aikaa kierrellä Munkan ostarilla "vanhoja paikkoja" katsastamassa. Eipä juuri mikään ollut ennallaan, jopa liukumäkikin mistä laskettiin lapsena alakertaan oli purettu.

Leikkausosastolla vastaanotto oli hyvin asiallinen ja ystävällinen. Sain jättää ulkojalkineeni heti oven vieressä olevaan lokerikkoon ja hoitaja kysyi kengännumeroani. Pian sain - hämmästyksekseni - oikean kokoiset aamutossut, joilla jatkoin hoitajan perässä jonkinlaiseen odotusaulaan.

Aulassa oli mukvan näköiset punaiset nojatuolit ja pieni taulutelevisio. Television kummallakin puolella oli pukuhuoneen ovi. Hoitaja toi minulle pinon vaatteita ja ohjasi minut pukuhuoneeseen.

Riisuin vaatteni ja asettelin ne pukutilassa olevan tyhjän vaatekaapin henkareille. Tässä vaiheessa jo mietin, että miten ja missä järjestyksessä saisin ne puhettua takaisin päälleni yhdellä kädellä, mahdollisesti kivuliaana ja lääkkeiden huumaamana. Puin ylleni sairaalan alushousut (erittäin miehekkät, valkoista puuvillakangasta olevat puolireiteen ulottuvat "mummopöksyt"), putkisukat, sinisen avopaidan ja aamutakin. Avopaidan ja aamutakin kohdalla tuli vastaan se, minkä olin aamutossujen kohdalla onnellisesti sivuttanut; sopivan kokoisia vaatteita on vaikea saada mistään. Avopaita vielä menetteli, kun se kuitenkin peitti edestä staregiset paikkani hihojen ylettyessä vain hieman kyynärtaipeen alapuolelle. Sen sijaan aamutakki oli paria numeroa pienemmälle henkilölle tarkoitettu; hihat ylettyivät kyynärvarren paksuimmalle kohdalle ja helma juuri ja juuri peitti kalsarinlahkeet. No, eipähän aamutakin kanssa tarvitse kuljeskella kovin laajalla alueella, ajattelin, ja siirryin odotusaulan penkille istuskelemaan.

Luonani poikkesi sairaanhoitaja, joka toi lääkekupin pohjalla neljä tablettia  ja muovimukillisen vettä. "Ota nää ensin, niin mitataan sitten verenpaineet". Nielaisin pillerit ja huuhdoin niihin vesikulauksella lisää vauhtia. Olin siis saanut esilääkityksen, muistaakseni Oxynormia, joka on morfiiniin rinnastettava opiaatti ja parasetamolia, joka on tulehduskipulääke.

<Varoitus! Science content>

Esilääkityksen tarkoituksena on "valmistella" potilas leikkaukseen. Aiotusta operaatiosta, anestesiamuodosta ja nukutuslääkäristä riippuu, mitä esilääkkeeksi määrätään. Yleensä lääkitykseen kuuluu anksiolyytti, tarkalleen suomennettuna ahdistusta vähentävä lääke. Lääke rauhoittaa operaatiota jännittävää potilasta, vähentää stressihoromonien (=adrenaliini, noradrenaliini) eritystä ja siten rauhoittaa myös jännitykseen liittyviä fysiologisia reaktioita (tykytys, verenpaineen nousu jne.). Anksiolyyttinä käytetään tarvallisesti bentsodiatsepiiniryhmän lääkkeitä tai opioideja. Anksiolyytin sanotaan myös helpottavan anestesian aloitusta ja vähentävän varsinaisten anestesialääkkeiden tarvetta.

Tulehduskipulääke vähentää itse anestesian aikana ja operaation jälkeen tarvittavien opioidikipulääkkeiden määrää. Lääkkeen tulehdusta lieventävä vaikutus lieventää elimistön tulehdusreaktiota leikkausalueella. (Tulehdus on elimistön vaste kudostuhoon. Suomen kielessä tulehduksella tarkoitetaan sekä mikrobien aiheuttamaa, esim. haavan tulehdusta että elimistön reaktiota esim. veitsen viiltoon. Molemmissa tapauksissa reaktion fysiologia on samankaltainen).

Ainakin aikaisemmin esilääkitykseen kuului myös antikolinergi, yleesä atropiini. Antikolinergi vähentää parasympaattisen hermoston välittämiä ruumiintoimintoja, joista tässä merkityksekkäimmät ovat limaneritys ja maha-suolikanavan toiminta. Myös opiaateilla on antikolinergisia vaikutuksia.

</science content>
Hoitaja kävi kanssani vielä läpi mukana tuomani esitietokaavakkeen, tarkisti säännölliset lääkitykset ja aikaisemmat anestesiat. Lopuksi hän mitasi verenpaineen automaattimittarilla. Tulos oli huimat 165/110 ja syke huiteli 80 kieppeillä. Kotiseurannassa verenpaineeni on lääkityksen ansiosta hyvin lähellä oppikirja-arvoja, joten näinkin korkea arvo meni tilanteen ja olosuhteiden piikkiin, "valkotakkihypertonia". Jäin aulaan istuskelemaan ja odottamaan esilääkkeiden vaikutusta. Sikäli erikoista, että aikaisempiin leikkauksiin valmistautuessa esilääkkeen nielaisemisen jälkeen oli vuoteesta nousu ehdottomasti kielletty. Edellisellä kerralla hoitaja ei ollut päästää minua yksin wc-käynnille, vaikka olin n. ½ minuuttia aikaisemmin vasta nielaissut läkkeen... Nyt istuskelin kaikessa rauhassa ja selailin kännykästä viimeisimpiä uutisotsikoita.