1. post-operatiivinen (leikkauksen jälkeinen) päivä
Ensimmäinen yö takana ja pitkä päivä edessä. Sain nukuttua puolen tunnin pätkiä ja pari kertaa kävin ottamassa lisää Panacodia. Olo oli hyvin kivulias enkä löytänyt missään vaiheessa hyvää asentoa kädelle. Sopivan lisämausteen kehnoon tunnelmaan toi alati lisääntyvä kurkun karheusm joka aiheutui todennäköisesti nielussani olleesta hengitysputkesta, LMA:sta. Leikkaushaavat eivät ollet vuotaneet, enkä kokenut niissä muutakaan ongelmaa.
Tästä tulisi kaikkein pahin päivä. Leikkauksen aikana olkaniveleen ja pistokanaviin oli annosteltu kipulääkettä, jonka vaikutus olisi nyt lakkaamassa. Päivän mittaan olkapään sisällä jäytävä kipu paheni. Otin kipulääkkeitä vuorokauden maksimimäärään asti (Buranaa 2400 mg ja Panacodia yhteensä 8 kpl (sisältää parasetamolia 4 g). Tiesin, että suuremmilla tulehduskipulääkemäärillä ei ole enää vaikutusta kipuun, mutta haittavaikutukset lisääntyvät.
Iltapäivällä olo alkoi olla jo sietämätön. En löytänyt kädelle sellaista asentoa, että kipua olisi saanut mitenkään helpottamaan. Vaihdoin tuon tuostakin kylmäpussia, joka antoi hetkeksi edes jotain helpotusta. Välillä piti sulkea silmät ja noitua ääneen. Välillä edes takaisin kävely toi pientä helpotusta. Epätoivo hiipi mieleen, ja päässä raksutti lääkelaskut ja opit leikkauksen jälkeisestä kivunhoidosta. Sen tiesin, että kipu tulee hoitaa niin että "sen kanssa pystyy olemaan", ja käsitin että nyt ei olla ihan riittävällä kivunhoidon tasolla.
Päätin soittaa sairaalan leikkausosastolle ja kysyä neuvoa. Onneksi paikalla sattui olemaan eilinen anestesialääkäri, joka neuvoi ottamaan mukaan saamiani Oxycontin-lääkkeitä kahdesti vuorokaudessa ja tarvittaessa lisäämään kerta-annosta, ainakin yöksi. Olin saanut lähtiessäni mukaan vain kuusi tablettia, joten ne eivät todennäköisesti riittäisi kovin pitkään. Sovimme, että sairaalalta olisi noudettavissa lisää lääkettä. Tiesin isäni työmatkan kulkevan sairaalan ohi, joten pyysin häntä töistä tullessaan noutamaan lääkkeet.
Oxycontinin lisäannos auttoi tunnin sisällä. Kuinka helpottavaa olikaan todeta, että jäljellä oli enää perusjomotus, joka ei enää vaatinut täyttä huomiota vaan pystyin keskittymään myös muuhun.
Illalla vuoteessa ei löytynyt sopivaa asentoa, ei tyynyillä tuettuna tai ilman. Päätin saman tien siirtyä sohvalle nukkumaan, puoli-istuvaan asentoon suuria tyynyjä selän takana. Leikatun olkapään tuin sohvan selkänojaan ja väliin sijoitin kylmäpussin. Näillä järjestelyistä huolimatta ei nukkuminen oikein onnistunut. Lepäsin kuitenkin silmät kiinni ja kuuntelin kännykän nappikuulokkeilla yöradiota. Jossain vaiheessa varmasti kävin unessakin, mutta aamulla oli suorastaan helpotus nousta aamupalalle aikaisin töihin lähtevän talonväen kanssa.
Ensimmäinen yö takana ja pitkä päivä edessä. Sain nukuttua puolen tunnin pätkiä ja pari kertaa kävin ottamassa lisää Panacodia. Olo oli hyvin kivulias enkä löytänyt missään vaiheessa hyvää asentoa kädelle. Sopivan lisämausteen kehnoon tunnelmaan toi alati lisääntyvä kurkun karheusm joka aiheutui todennäköisesti nielussani olleesta hengitysputkesta, LMA:sta. Leikkaushaavat eivät ollet vuotaneet, enkä kokenut niissä muutakaan ongelmaa.
Tästä tulisi kaikkein pahin päivä. Leikkauksen aikana olkaniveleen ja pistokanaviin oli annosteltu kipulääkettä, jonka vaikutus olisi nyt lakkaamassa. Päivän mittaan olkapään sisällä jäytävä kipu paheni. Otin kipulääkkeitä vuorokauden maksimimäärään asti (Buranaa 2400 mg ja Panacodia yhteensä 8 kpl (sisältää parasetamolia 4 g). Tiesin, että suuremmilla tulehduskipulääkemäärillä ei ole enää vaikutusta kipuun, mutta haittavaikutukset lisääntyvät.
Iltapäivällä olo alkoi olla jo sietämätön. En löytänyt kädelle sellaista asentoa, että kipua olisi saanut mitenkään helpottamaan. Vaihdoin tuon tuostakin kylmäpussia, joka antoi hetkeksi edes jotain helpotusta. Välillä piti sulkea silmät ja noitua ääneen. Välillä edes takaisin kävely toi pientä helpotusta. Epätoivo hiipi mieleen, ja päässä raksutti lääkelaskut ja opit leikkauksen jälkeisestä kivunhoidosta. Sen tiesin, että kipu tulee hoitaa niin että "sen kanssa pystyy olemaan", ja käsitin että nyt ei olla ihan riittävällä kivunhoidon tasolla.
Päätin soittaa sairaalan leikkausosastolle ja kysyä neuvoa. Onneksi paikalla sattui olemaan eilinen anestesialääkäri, joka neuvoi ottamaan mukaan saamiani Oxycontin-lääkkeitä kahdesti vuorokaudessa ja tarvittaessa lisäämään kerta-annosta, ainakin yöksi. Olin saanut lähtiessäni mukaan vain kuusi tablettia, joten ne eivät todennäköisesti riittäisi kovin pitkään. Sovimme, että sairaalalta olisi noudettavissa lisää lääkettä. Tiesin isäni työmatkan kulkevan sairaalan ohi, joten pyysin häntä töistä tullessaan noutamaan lääkkeet.
Oxycontinin lisäannos auttoi tunnin sisällä. Kuinka helpottavaa olikaan todeta, että jäljellä oli enää perusjomotus, joka ei enää vaatinut täyttä huomiota vaan pystyin keskittymään myös muuhun.
Illalla vuoteessa ei löytynyt sopivaa asentoa, ei tyynyillä tuettuna tai ilman. Päätin saman tien siirtyä sohvalle nukkumaan, puoli-istuvaan asentoon suuria tyynyjä selän takana. Leikatun olkapään tuin sohvan selkänojaan ja väliin sijoitin kylmäpussin. Näillä järjestelyistä huolimatta ei nukkuminen oikein onnistunut. Lepäsin kuitenkin silmät kiinni ja kuuntelin kännykän nappikuulokkeilla yöradiota. Jossain vaiheessa varmasti kävin unessakin, mutta aamulla oli suorastaan helpotus nousta aamupalalle aikaisin töihin lähtevän talonväen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti