Neljä päivää aktiivista kotikuntoutusta takana. Ilokseni olen huomannut edistyväni reippaammin kuin olen odottanut. Liikelaajuudet tuntuvat kasvavan päivä päivältä ja arkipäivän askareissa suoriudun yhä paremmin myös oikeaa kättä käyttäen.

Teen kolmesti päivässä fyssarin opettamia kolmea liikettä. Selinmakuulla tehtävä avustettu käden nosto pystyyn ja siitä edelleen pään viereen menee kerta kerralta pidemmälle. Lopussa kuitenkin tulee vastaan selkeä vastus, jota vasten painaminen aiheuttaa epämiellyttävää kipua. Vien liikkeen hetkeksi aivan äärirajoille ja annan painovoiman vaikuttaa muutamia sekunteja. Tämän jälkeen palautan käden lähtöpaikalle ja toistan liikkeen kymmenisen kertaa. Ihme kyllä tämä liike ei tunnu kipeyttävän olkapäätä.

Käden nosto sivukautta harjanvarren (itseasiassa käytän irroitettavaa siivousmopin metallivartta) avulla edistyy samaa vauhtia kuin etukautta nosto. Eilen illalla oli jo lähellä ettei käsi osunut eteisen kattovalaisimeen :).

Olkavarren ulkokierto oli aluksi n. 90 astetta, ja nyt käsi kääntyy jo reilummin ulospäin. Tämä on ehkä hankalin liike, ja jos kättä yhtään reilummin painaa aktiivisesti toisella kädellä ulkokiertoon, kipuilee olkapää vähän harjoituksen jälkeen. Luulisin, että tämä liike kohdistuu osittain nivelkapselin etureunaan ja on siksi kivulias.

Harjoitteiden lisäksi pyrin käyttämään kättäni mahdollisimman paljon päivittäisissä askareissa, niin tuskastuttavaa kun se välillä onkin. Olkapään korkeudella olevat esineet tavoitan helposti, mutta esimerkiksi astiakaapin keskihyllyllä oleva kahvimuki on vielä oikean käden tavoittamattomissa koska olkavarsi ei juurikaan nouse omalla lihasvoimalla. Hiusten pesu ja piilolinssin laitto ovat niillä rajoilla, mutta keskittymällä ja pinnistämällä ne onnistuvat oikealla kädellä.

Lääkäri suositteli käden harjoittamiseksi sellaisia arkisia askareita, joissa tulee toistoja ja eri korkeustasoilla olevia toimia. Esimerkkinä tästä on kaupassa käynti: otin tavarat hyllystä oikealla kädellä, laskin ne ostoskärryn pohjalle, nostin ne sieltä yksitellen hihnalle oikealla kädellä ja taas pakkasin yksitellen kauppakassiin. Liikket olivan karkeita, kömpelöitä ja hitaita muistuttaen lähinnä pikkuaivosurkastumasta kärsivän henkilön ataksisia liikkeitä. Kuitenkin pakottautuduin käyttämään oikeaa kättä. Suorituksia tulee päivän mittaan huimasti ja samalla lihasvoima ja -koordinaatio pikkuhiljaa alkaa palaaman sekä olkaniveltä tulee liikuteltua erilaisissa asennoissa.

Kuntoutuminen käyntiin

Lääkärin vastaanotolta siirryin likipitäen suorinta tietä ensimmäiselle fysioterapiakäynnille. En valinnut itse fysioterapeuttia, vaan hoitava lääkäri halusi minun käyvän nimeämällään fysioterapeutilla. Asia oli kannaltani ihan ok, ja luottofyssari tietäisi heti miten kuntoutusta lähdetään tekemään tehokkaimmin.

Vastaanoton aluksi kokeilimme oikean käden liikeratoja. Niissä ei ollut paljon kehumista. Jouduin naurahtamaan oikein ääneen itselleni ja käden toimimattomuudelle. Etukautta sain nostettua kättä ehkä noin 20 asteen kulmaan, sivukautta saman verran. Rajan yli oli mahdotonta päästä: vaikka kuinka ponnisteli, käsi ei suostunut nousemaan tietyn rajan yli. Kokeilimme etukautta nostamista myös toisella kädellä avustaen. Tällöin sain käden kutakuinkin vaakatasoon, mutta sitten kiristyksen tunne ja kipu olkapäässä tuli vastaan.

Selkäpuolelle kättä viedessä tulos oli vielä onnettomampi. Vasemman käden sain alakautta selän taakse niin, että saan kiinni omasta lapaluustani. Oikeaa kättä en saanut edes takataskulle saakka kun vastus pysäytti liikkeen.

Fysioterapeutti "irroitteli" nivelkapselia painellen ja hieroen olkapäätä voimakkaasti. Menetelmä ei tuottanut juurikaan kipua, mutta ikävää risahtelua kantautui luuston kautta korvin aistittavaksi. Uusimme liikeratatestit, ja kehitystä näkyi heti.

Sain kotitehtäväksi kolme jumppaliikettä. Ensin selinmakuulla vuoteessa käden nostaminen toisen käden avulla kyljen vierestä etukautta suoraan ylös (kohti kattoa) ja siitä edelleen varovasti venyttäen. Toinen liike on seisten käsivarsi 90 asteen kulmassa edessä nyrkin kääntöä ulospäin eli olkapään ulkokierto. Kolmas liike toteutetaan harjanvarren avulla. Vartta pidetään edessä alhaalla poikittain ja terveellä kädellä työnnetään toista kättä sivukautta mahdollisimman ylös.

Tein opetettuja liikkeitä jo kahdesti saman päivän iltana. Rohkaisevaa oli, että liikradat tuntuivat kerta toisensa jälkeen laajemmalta sekä vastus ja kipu vähenivät. Harjanvarsiliike tuppasi hymyilyttämään; käden työntäminen harjanvarren päässä likipitäen 2,5 metrin korkeuteen tuntui koomiselta ja varmasti sivusta katsojalle näyttäisikin naurettavalta. Silti olin hyvin tyytyväinen; olin päässyt pakkolevosta aktiiviseen kuntoutukseen ja toipumisen konkreettiseen edistämiseen.

Jälkitarkastus

34 päivää leikkauksesta.

Tänään oikean käden käyttövapautus vaihtui vapaudeksi käyttää oikeaa kättä. Olin varannut peräkkäin lääkärinajan jälkitarkastusta varten ja ensimmäisen fysioterapia-ajan. Päivän yksi merkittävimpiä anteja tulisi olemaan poispääsy kantositeestä ja samalla kuntoutuksen aloittaminen.

Nimekkäällä lääkräiasemalla kaikki toimi hienosti ja palvelu oli hymyilevän ystävällistä. Pääsin vastaanotolle täysin ajallaan. Lääkäri kävi läpi leikkauskertomuksen ja totesi olkapäätäni ja sen vähäisiä liikeratoja tutkittuaan paranemisen etenevän tässä vaiheessa suunnitelmien mukaisesti. Kantositeen käytön saan lopettaa saman tien (tosin sitä saisi käyttää kivun hoitona jos käsi väsyy käytettäessä tai harjoitellessa). Samalla "ei saa tehdä sitä ja tätä leikatulla kädellä" vaihdetaan päinvastaiseen kehotukseen "pyri käyttämään leikattua kättä ja mahdollisimman paljon".

Varmistin vielä, että onko mitään mitä kädellä ei saisi tehdä ja millä juuri korjatun olkapään saisi uudelleen rikki. Nivel on parantunut nyt niin vahvaksi, että se kestäisi kaiken käytön ja harjoittelun. Käytännössä vain uusi väkivaltainen vammautuminen rikkoisi korjatut kohdat. Kaikessa muussa aktiviteetissa kipu tulisi suojaamaan olkapäätä vääriltä liikkeiltä tai liian voimakkailta suorituksilta.

Lääkäri myös selitti vielä piirtämällä olkapääni rakennetta ja siihen tehtyä korjausta (Bankartin operaatio). Olkaluun "kuulaan" jäisi ikuisiksi ajoiksi melko isokokoinen vaurio (Hill-Sachsin leesio), joka on syntynyt sijoiltaanmenosta. Pallosta ikään kuin puuttuu luuainesta, mikä osaltaan selittää olkapään "lipsahtamisen" lukkoon, kun puuttuva nivelkapselin reuna on mahdollistanut sijoiltaanmenon. Luupuutoksesta ei olisi haitaa niin kauan kun nivelkapselin korjatut reunat pysyvät kunnossa.

Totesin vielä, että en koe työkykyni olevan tällä hetkellä kovin rajoittunut ottaen huomioon työtehtävieni laadun ja joustavuuden, joten sairaslomaa en enää jatkanut. Sovimme kontrollikäynnistä kahden kuukauden kuluttua, jolloin liikeratojen ja lihasvoimien pitäisi alkaa olla entisellä tasollaan.