Lääkärin vastaanotolta siirryin likipitäen suorinta tietä ensimmäiselle fysioterapiakäynnille. En valinnut itse fysioterapeuttia, vaan hoitava lääkäri halusi minun käyvän nimeämällään fysioterapeutilla. Asia oli kannaltani ihan ok, ja luottofyssari tietäisi heti miten kuntoutusta lähdetään tekemään tehokkaimmin.
Vastaanoton aluksi kokeilimme oikean käden liikeratoja. Niissä ei ollut paljon kehumista. Jouduin naurahtamaan oikein ääneen itselleni ja käden toimimattomuudelle. Etukautta sain nostettua kättä ehkä noin 20 asteen kulmaan, sivukautta saman verran. Rajan yli oli mahdotonta päästä: vaikka kuinka ponnisteli, käsi ei suostunut nousemaan tietyn rajan yli. Kokeilimme etukautta nostamista myös toisella kädellä avustaen. Tällöin sain käden kutakuinkin vaakatasoon, mutta sitten kiristyksen tunne ja kipu olkapäässä tuli vastaan.
Selkäpuolelle kättä viedessä tulos oli vielä onnettomampi. Vasemman käden sain alakautta selän taakse niin, että saan kiinni omasta lapaluustani. Oikeaa kättä en saanut edes takataskulle saakka kun vastus pysäytti liikkeen.
Fysioterapeutti "irroitteli" nivelkapselia painellen ja hieroen olkapäätä voimakkaasti. Menetelmä ei tuottanut juurikaan kipua, mutta ikävää risahtelua kantautui luuston kautta korvin aistittavaksi. Uusimme liikeratatestit, ja kehitystä näkyi heti.
Sain kotitehtäväksi kolme jumppaliikettä. Ensin selinmakuulla vuoteessa käden nostaminen toisen käden avulla kyljen vierestä etukautta suoraan ylös (kohti kattoa) ja siitä edelleen varovasti venyttäen. Toinen liike on seisten käsivarsi 90 asteen kulmassa edessä nyrkin kääntöä ulospäin eli olkapään ulkokierto. Kolmas liike toteutetaan harjanvarren avulla. Vartta pidetään edessä alhaalla poikittain ja terveellä kädellä työnnetään toista kättä sivukautta mahdollisimman ylös.
Tein opetettuja liikkeitä jo kahdesti saman päivän iltana. Rohkaisevaa oli, että liikradat tuntuivat kerta toisensa jälkeen laajemmalta sekä vastus ja kipu vähenivät. Harjanvarsiliike tuppasi hymyilyttämään; käden työntäminen harjanvarren päässä likipitäen 2,5 metrin korkeuteen tuntui koomiselta ja varmasti sivusta katsojalle näyttäisikin naurettavalta. Silti olin hyvin tyytyväinen; olin päässyt pakkolevosta aktiiviseen kuntoutukseen ja toipumisen konkreettiseen edistämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti