Jälkitarkastus ja blogin päättäminen

Tänään, 366 vuorokautta leikkauksesta, kävin Dextrassa sovitussa 1-vuotiskontrollissa. Fysioterapia päättyi jo aikaisemmin, n. 15 käyntikerran jälkeen. On aika tehdä loppupäätelmät ja yhteenveto kuluneesta vuodesta.

Jäkitarkastuksessa Ilkka Antti-Poika tarkasti olkapään liikeradat edestä ja sivulta ylös nostaen, ulkokierron kyynärpää kyljessä kiinni verrattuna "terveeseen puoleen" ja käden taipumisen selän taakse peukalo mahdollismman korkealle kurottaen. Kaikki liikeet saivat toteamuksen "oikein hyvä". Lihasvoima oli palautunut vasempaan puoleen verraten lähes symmetriseksi.

Kerroin, että olkapää ei millään tavoin haittaa normaalia arkitoimintaa, ja selkeästi lähtötilanteeseen oli parannusta, että esim. käteen nojaaminen tai sillä kurottaminen ei enää aiheuta pettämisen tunnetta. Joskus jopa olkapää saattoi muljahtaa vaikka sohvan käsinojaan nojatessa tai autossa matksutajan penkin selkänojalla kyynärpäätä lepuuttaessa.

Talvella aloittamassani uintiharrastus tuntuu sopivan olkapäälle hyvin, niin kauan kun pidättäydyn rintauinnissa. Käsien rintauintiveto on kivuton ja muutamassa viikossa poistui alussa vaivannut käsien epäsymmetrinen voima. Tällä hetkellä en juuri huomaa eroa käsien väsymisessä tai uintitehossa.

Lentopallossa - jonka harjoittelun aloitin uudelleen lokakuun paikkeilla ja ensimmäisen sarjapelin passarina pelasin joulukuussa - käsi haittaa vielä melkoisesti. Syöttö- ja iskulyöntiliike ilman kuormitusta ei satu ja onnistuu liikeradoiltaan, mutta heti kun pallo on mukana aiheutuu niveleen kipua tuottava tärähdys. Alkutalvella olin kokevinani myös pari kertaa olkapään osittaisen sijoiltaanmenon tunteen syöttäessäni yläkautta palloa.

Keskustelimme oireista, ja Antti-Poika muistutti lähtötilanteen olleen erittäin hankala. Tämän laajuisia vammoja hän näkee korkeintaan 1-2 kertaa vuodessa. Vamman monivuotinen olemassaolo ja valmiiksi rikkinäiseen olkapäähän todennäköisesti useampaan kertaan aiheutunut uusintavammautuminen tekivät korjaustyöstä ja kuntoutuksesta haastavan. Siihen nähden lopputulosta tulee pitää hyvänä.

On varsin mahdollista, että minusta ei tule enää lentopallokentille hyökkäyspelaajaa. Todennäköisesti nivel vielä löystyy jonkin verran, ja uuden vammautumisen riski on aina olemassa. Siitä huolimatta, kuten myös fysioterapeuttini totesi, saan käyttää kättä ilman rajoituksia ja omien tuntemusten puitteissa. Olen päättänyt, että jatkan lentopalloharrastusta toistaiseksi, ja pyrin saamaan lajista irti mahdollisimman paljon harjoituksissa ja pelissä passarin roolissa.

Tämä vuoden kestänyt prosessi oli joiltakin osin odottamaani hankalampi. Kuitenkin paraneminen ja kuntoutuminen tapahtui monesti harppauksin, ja varsinainen palkinto ja henkisesti tärkeä kohokohta osui joulukuun puolivälin paikkeille, jolloin pelasin ensimmäisen lentopallon sarjapelin.

Kokonaisuutena arvostellen olen varsin tyytyväinen, sekä siihen että lähdin hoidattamaan vaivaa, myös lopputulokseen. Suuri kiitos kuuluu hoitavalle lääkärille, Ilkka Antti-Pojalle ja kuntoutuksen askelmerkit asettaneelle fysioterapeutti Viviane von Hertzenille. Erityinen kiitos ja kumarrus kuuluu myös vanhemmilleni, jotka auttoivat monin tavoin sekä tarjosivat toipumispaikan ja huolenpitoa leikkauksen jälkeisiksi kivuliaksi päiviksi.

Käden toimintakyky palailee pätkittäin

4,5 kuukautta leikkauksesta. Kirjaan tähän olkapään aiheuttaman haitta-asteen ja sen vähenemisen eri toiminnoissa edellisten päivitysten jälkeen.

Ensimmäinen iloinen "saavutus" oli manuaalivaihteisen auton ajaminen kahta kättä käyttäen. Ensimmäiseltä fysioterapiakäynniltä 5.4. palatessani, Mannerheimintiellä Kuusitien valoista maalle päin lähteissäni kuin huomaamatta suoritin vaihtamiset oikealla kädellä. Tähän asti olin saanut kepin 2- ja 4-vaihteelle leikatulla kädellä, mutta nyt yllättäen kolmonen ja viitonenkin löytyi vain pienellä pinnistyksellä. Vaikka olkapäässä vähän kirpaisikin, pidin sitä loisavana saavutuksena.


Nukkuminen

Haittaa nukkumiselle olkapäästä ei enää ole. Kaikki nukkuma-asennot käyvät lukuunottamatta oikean käden pitämistä pään yläpuolella. Asiasta ei ole kuitenkaan ollut sanottavaa harmia. Sen sijaan joskus oikealla kyljellä (ja samalla hartian varassa nukkuessani) olen herättyäni todennut olkapään olleen pitkään jonkinlaisessa venytyksessä ja siinä tuntuu arkuutta joitankin tunteja. En tiedä onko tämänkaltainen venytys huono vai hyvä asia, mutta mitään pitempiaikaista haittaa sitä ei ole koitunut.

Kotiaskareet

Kaikki tarvittavat kotiaskareet sujuvat olkapään paljon haittaamatta. Tehdessäni ikkunoiden kevätpesua pyrin käyttämään oikeaa kättä aktiivisesti. Kaikkein ylimpien osien pyyhkimistä se ei jaksanut kuin hetken, mutta muuten homma sujui hyvin.

Siivouksessa ei ole paljon sellaisia liikkeitä, että olkapää joutuisi hartiatason yläpuolelle. Näin ollen siivous- ja kaikki muutkin taloudenhoitotoimet sujuvat normaalisti


Toimistotyö

Panin merkille touko-kesäkuussa olkapään väsymisen pitkään hiirityöskentelyyn. Pahin tilanne oli, että kyynärpää oli tuettu tuolin kyynärnojaan ja samalla sitä kautta nosti oikeaa hartiaa. Asennon purkaminen pitkän työskentelyn jälkeen tuntui kipuna ja olkapäätä juili vielä jonkin aikaa  myöhemminkin.


Rakennustyöt

Kesäloman yksi tärkeä ohjelmanumero oli mökillä savupiipun purku ja uuden teko sekä siihen liittyvät erilaiset purku- ja rakennustyöt.

Ensismmäinen koettelemus oli n. 250-kiloisen puuhellan kampeaminen ulos mökistä. Olkapää tuntui kestävän hyvin usean kymmennen kilon suoraa nostoa ylöspäin, kun paino oli lähellä vartaloa. Ei siis ongelmia.

Eniten töitä haittaa oikean käden voimattomuus olkapäätason yläpuolella tai etäällä vartalosta toimiessa. Ruuvinvääntimen nostaminen katonrajaan jäi tekemättä, ja lattialautojen ruuvaamisessa kaukaisemmat ruuvit piti ruuvata vasemmalla kädellä. Kevyt vasarointi ei tuottanut ongelmaa - toki kaikenlainen työkalujen käsittely väsytti käden nopeammin kuin yleensä.

Raskaiden laastisankojen kantaminen oli ok, mutta katolle laastia kantaessa tuli vastaan käden heikkous. Kädellä ei saanut nostettua n. 20 kg painavaa sankoa katon räystäälle, eikä sitä voinut myöskään käyttää tikapuita kiivetessä ainoana kätenä.

Uinti

Helteisten päivien (ja työhaalarien) aiheuttamaa tukaluutta piti käydä useita kertoja helpottamassa järvessä. Aika pian huomaisin, että rintauintiliikkeet onnistuivat vallan mainiosti ilman mitään kipuja. Pyrin tekemään uintiliikkeitä mahdollisimman laajoin kaarin ja kuvittelisin, että se on ollut ihan hyvää jumppaa,

Golf


16.7. pakkasin vihdoinkin golfbagini autoon ja lähdin rangelle koettamaan svingiä. Kotona koetin mailan kanssa liikeratoja, eikä ihmeempiä hankaluuksia ilmaantunut. Kuitenkin palloa lyödessä loppuheilahduksessa olkapäähän aiheutui kipua, minkä varominen aiheutti golflyöntiin pahan virheen. Yritin lyödä kuitenkin palloa mahdollisimman puhtaasti ja vähällä energialla, ja sainkin lyötyä pari korillista palloja nurmikolle. Olin hieman pettynyt - kesän mielipeliin ei taida vielä olla asiaa ellei rangeharjoittelulla saa olkapään kipuilua vähenemään.

Pyöräily


17.7. otin polkupyöräni esiin ja tein 11 km koeluontoisen lenkin. Ensimmäisten kilometrien jälkeen oikeaa kättä alkoi väsyttää. Syynä on osittain väärämitoituksinen pyörä, jolloin ylävartalon painoa tulee liiaksi käsille. Kuitenkin hetken eteenpäin jatkettuani alkoi oikea pyöritystekniikka palautua lihasmuistista, ja samalla ajoasento parani ja käden väsyminen helpotti.

Kuntoutus etenee

4,5 kk leikkauksesta.

Kuntoutuminen on edennyt kesän aikana omatoimisin harjoittein, 2-3 viikon välein tapahtuvin fysioterapiakäynnein ja tietenkin työssä ja vapaa-aikana tapahtuvassa käden aktivoinnissa. Käden toiminnan kehittymistä ja rajoitteiden vähenemistä kuvaan seuraavassa julkaisussani.

Fysioterapiakäynneillä ollaan seurattu liikeratojen ja lihaskunnon palautumista. Vaikka kotitehtävien suorittaminen on erilaisista syistä johtuen ollut välillä jokapäiväistä harvemmin tapahtuvaa, ovat mittaukset osoittaneet edistystä tapahtuneen.

Mitattavia kulmia ovat olleet käden vienti etukautta ylös (nyt menee jo lähes pystysuoraan korvan viereen), nosto sivukautta ylös (olkavarsi tulee päähän kiinni), ulkokierto kyynärpää 90 asteen kulmassa ja käden vienti taakse kohti lapaluita. Lisäksi fysioterapeutti testaa sisä- ja ulkokierron lihasvoimaa sekä olkapään syvien lihaksien toimintaa käsivarren nostossa suoraan edessä. Näissä voimissa on vielä melko tavalla eroa "terveeseen" puoleen ja nyt kuntoutus painottuu hieman enemmän lihasvoiman palauttamiseen.

Kotiharjoituksiin on lisätty huhtikuun jälkeen kuminauhaharjoitteet sisä- ja ulkokiertäjien vahvistamiseksi. Tällöin kuminauha on kiinnitetty reilun vyötärön korkeudelle sopivaan paikkaan (minulla naulakon tanko osuu juurikin oikealle korkeudelle) ja tästä tehdään kyynärpää 90 asteen kulmassa, tyyny kainalossa, olkavarsi hieman loitonnettuna hitaita venytyksiä sisäänpäin ja ulospäin. Alkuun oli hankala löytää oikeat lihakset, ja pyrin kompensoimaan olemattomia lihaksia käyttämällä hartiaa ja rintalihaksia kääntöihin. Hyvin pian harjoittelu tuotti huomattavaa tulosta ja voimat alkoivat selkeästi parantumaan. Tämä ilmeni muun muassa harjoituspaikan siirtymisenä pikkuhiljaa kuminauhan kiinnityspisteestä kauemmaksi.

Viime käynnillä noin viikko sitten lisättiin kuminauhaharjoitteisiin myös "ylhäällä" tapahtuvia kiertoja, jolloin olkavarsi n. 90 asteen kulmassa tehdään sisäkiertoja kuminauha korkeammalle kiinnitettynä. Ulkokierrot tehdään kyynärpää pöydällä kuminauha jalan alle kiinnitettynä, "nostamalla". Kyseiset liikkeet vaativat taas paljon keskittymistä, että saa oikeat lihasryhmät toimimaan ja nivelet pysymään asiaankuuluvassa asennossa.

Erittäin heikkona ovat myös syvät lihasryhmät, jolla käsivartta kohotetaan eteen. Hartialla heittämällä käsivarsi nousee komeasti kattoon, mutta harita taakse "lukittuna" pelkästään olkavartta nostamalla tulee äkkiä stoppi vastaan. Teen harjoitteen peilin edessä, jotta näkisin olkapään olevan paikallaan ja oikeiden lihasten toimivan. Lisänä on 0,5 - 1 kg paino nyrkissä, ja vieläkin tuntuu, että painoa on aivan liikaa. Kokeilin liikettä myös "terveellä" puolella, ja kuinka lapsellisen helppoa se tuntuikaan olevan. On siis vielä tässäkin jonkin verran tehtävää.

Liikkuvuusharjoitteista on jo harjanvarsitreenit jätetty pois, ja nyt koetan hakea liikeratoihin puutuvia senttimetrejä ja asteita. Harjoitteita on muutama, jotka tehdään lattialla tai sängyssä, olkavarsi loitontaen ja kättä eri suuntiin kääntämällä. Etenkin nivelkapselin takaosaan kohdistuvat venytykset ovat vieläkin kivuliaita ja aiheuttavat hieman jomotusta jälkikäteen.7

Neljä päivää aktiivista kotikuntoutusta takana. Ilokseni olen huomannut edistyväni reippaammin kuin olen odottanut. Liikelaajuudet tuntuvat kasvavan päivä päivältä ja arkipäivän askareissa suoriudun yhä paremmin myös oikeaa kättä käyttäen.

Teen kolmesti päivässä fyssarin opettamia kolmea liikettä. Selinmakuulla tehtävä avustettu käden nosto pystyyn ja siitä edelleen pään viereen menee kerta kerralta pidemmälle. Lopussa kuitenkin tulee vastaan selkeä vastus, jota vasten painaminen aiheuttaa epämiellyttävää kipua. Vien liikkeen hetkeksi aivan äärirajoille ja annan painovoiman vaikuttaa muutamia sekunteja. Tämän jälkeen palautan käden lähtöpaikalle ja toistan liikkeen kymmenisen kertaa. Ihme kyllä tämä liike ei tunnu kipeyttävän olkapäätä.

Käden nosto sivukautta harjanvarren (itseasiassa käytän irroitettavaa siivousmopin metallivartta) avulla edistyy samaa vauhtia kuin etukautta nosto. Eilen illalla oli jo lähellä ettei käsi osunut eteisen kattovalaisimeen :).

Olkavarren ulkokierto oli aluksi n. 90 astetta, ja nyt käsi kääntyy jo reilummin ulospäin. Tämä on ehkä hankalin liike, ja jos kättä yhtään reilummin painaa aktiivisesti toisella kädellä ulkokiertoon, kipuilee olkapää vähän harjoituksen jälkeen. Luulisin, että tämä liike kohdistuu osittain nivelkapselin etureunaan ja on siksi kivulias.

Harjoitteiden lisäksi pyrin käyttämään kättäni mahdollisimman paljon päivittäisissä askareissa, niin tuskastuttavaa kun se välillä onkin. Olkapään korkeudella olevat esineet tavoitan helposti, mutta esimerkiksi astiakaapin keskihyllyllä oleva kahvimuki on vielä oikean käden tavoittamattomissa koska olkavarsi ei juurikaan nouse omalla lihasvoimalla. Hiusten pesu ja piilolinssin laitto ovat niillä rajoilla, mutta keskittymällä ja pinnistämällä ne onnistuvat oikealla kädellä.

Lääkäri suositteli käden harjoittamiseksi sellaisia arkisia askareita, joissa tulee toistoja ja eri korkeustasoilla olevia toimia. Esimerkkinä tästä on kaupassa käynti: otin tavarat hyllystä oikealla kädellä, laskin ne ostoskärryn pohjalle, nostin ne sieltä yksitellen hihnalle oikealla kädellä ja taas pakkasin yksitellen kauppakassiin. Liikket olivan karkeita, kömpelöitä ja hitaita muistuttaen lähinnä pikkuaivosurkastumasta kärsivän henkilön ataksisia liikkeitä. Kuitenkin pakottautuduin käyttämään oikeaa kättä. Suorituksia tulee päivän mittaan huimasti ja samalla lihasvoima ja -koordinaatio pikkuhiljaa alkaa palaaman sekä olkaniveltä tulee liikuteltua erilaisissa asennoissa.

Kuntoutuminen käyntiin

Lääkärin vastaanotolta siirryin likipitäen suorinta tietä ensimmäiselle fysioterapiakäynnille. En valinnut itse fysioterapeuttia, vaan hoitava lääkäri halusi minun käyvän nimeämällään fysioterapeutilla. Asia oli kannaltani ihan ok, ja luottofyssari tietäisi heti miten kuntoutusta lähdetään tekemään tehokkaimmin.

Vastaanoton aluksi kokeilimme oikean käden liikeratoja. Niissä ei ollut paljon kehumista. Jouduin naurahtamaan oikein ääneen itselleni ja käden toimimattomuudelle. Etukautta sain nostettua kättä ehkä noin 20 asteen kulmaan, sivukautta saman verran. Rajan yli oli mahdotonta päästä: vaikka kuinka ponnisteli, käsi ei suostunut nousemaan tietyn rajan yli. Kokeilimme etukautta nostamista myös toisella kädellä avustaen. Tällöin sain käden kutakuinkin vaakatasoon, mutta sitten kiristyksen tunne ja kipu olkapäässä tuli vastaan.

Selkäpuolelle kättä viedessä tulos oli vielä onnettomampi. Vasemman käden sain alakautta selän taakse niin, että saan kiinni omasta lapaluustani. Oikeaa kättä en saanut edes takataskulle saakka kun vastus pysäytti liikkeen.

Fysioterapeutti "irroitteli" nivelkapselia painellen ja hieroen olkapäätä voimakkaasti. Menetelmä ei tuottanut juurikaan kipua, mutta ikävää risahtelua kantautui luuston kautta korvin aistittavaksi. Uusimme liikeratatestit, ja kehitystä näkyi heti.

Sain kotitehtäväksi kolme jumppaliikettä. Ensin selinmakuulla vuoteessa käden nostaminen toisen käden avulla kyljen vierestä etukautta suoraan ylös (kohti kattoa) ja siitä edelleen varovasti venyttäen. Toinen liike on seisten käsivarsi 90 asteen kulmassa edessä nyrkin kääntöä ulospäin eli olkapään ulkokierto. Kolmas liike toteutetaan harjanvarren avulla. Vartta pidetään edessä alhaalla poikittain ja terveellä kädellä työnnetään toista kättä sivukautta mahdollisimman ylös.

Tein opetettuja liikkeitä jo kahdesti saman päivän iltana. Rohkaisevaa oli, että liikradat tuntuivat kerta toisensa jälkeen laajemmalta sekä vastus ja kipu vähenivät. Harjanvarsiliike tuppasi hymyilyttämään; käden työntäminen harjanvarren päässä likipitäen 2,5 metrin korkeuteen tuntui koomiselta ja varmasti sivusta katsojalle näyttäisikin naurettavalta. Silti olin hyvin tyytyväinen; olin päässyt pakkolevosta aktiiviseen kuntoutukseen ja toipumisen konkreettiseen edistämiseen.

Jälkitarkastus

34 päivää leikkauksesta.

Tänään oikean käden käyttövapautus vaihtui vapaudeksi käyttää oikeaa kättä. Olin varannut peräkkäin lääkärinajan jälkitarkastusta varten ja ensimmäisen fysioterapia-ajan. Päivän yksi merkittävimpiä anteja tulisi olemaan poispääsy kantositeestä ja samalla kuntoutuksen aloittaminen.

Nimekkäällä lääkräiasemalla kaikki toimi hienosti ja palvelu oli hymyilevän ystävällistä. Pääsin vastaanotolle täysin ajallaan. Lääkäri kävi läpi leikkauskertomuksen ja totesi olkapäätäni ja sen vähäisiä liikeratoja tutkittuaan paranemisen etenevän tässä vaiheessa suunnitelmien mukaisesti. Kantositeen käytön saan lopettaa saman tien (tosin sitä saisi käyttää kivun hoitona jos käsi väsyy käytettäessä tai harjoitellessa). Samalla "ei saa tehdä sitä ja tätä leikatulla kädellä" vaihdetaan päinvastaiseen kehotukseen "pyri käyttämään leikattua kättä ja mahdollisimman paljon".

Varmistin vielä, että onko mitään mitä kädellä ei saisi tehdä ja millä juuri korjatun olkapään saisi uudelleen rikki. Nivel on parantunut nyt niin vahvaksi, että se kestäisi kaiken käytön ja harjoittelun. Käytännössä vain uusi väkivaltainen vammautuminen rikkoisi korjatut kohdat. Kaikessa muussa aktiviteetissa kipu tulisi suojaamaan olkapäätä vääriltä liikkeiltä tai liian voimakkailta suorituksilta.

Lääkäri myös selitti vielä piirtämällä olkapääni rakennetta ja siihen tehtyä korjausta (Bankartin operaatio). Olkaluun "kuulaan" jäisi ikuisiksi ajoiksi melko isokokoinen vaurio (Hill-Sachsin leesio), joka on syntynyt sijoiltaanmenosta. Pallosta ikään kuin puuttuu luuainesta, mikä osaltaan selittää olkapään "lipsahtamisen" lukkoon, kun puuttuva nivelkapselin reuna on mahdollistanut sijoiltaanmenon. Luupuutoksesta ei olisi haitaa niin kauan kun nivelkapselin korjatut reunat pysyvät kunnossa.

Totesin vielä, että en koe työkykyni olevan tällä hetkellä kovin rajoittunut ottaen huomioon työtehtävieni laadun ja joustavuuden, joten sairaslomaa en enää jatkanut. Sovimme kontrollikäynnistä kahden kuukauden kuluttua, jolloin liikeratojen ja lihasvoimien pitäisi alkaa olla entisellä tasollaan.

15. pop. / torstai

Nukkuminen on vielä hankalaa. Illalla olkapää oli ilmeisesti paljosta kirjoittamisesta ärtynyt, ja tunnin odottelun jälkeen jouduin hakemaan särkylääkkeen. Yö meni "oikeaa" asentoa etsiessä. Selällään maatessa olkapää tuntuu putoavan liian taakse ja kipuilee. Pidän vieressäni matalaa tyynyä, jonka reunaa laitan olkapään taakse siten, että se nousee 2-3 senttiä alustasta. Tämä on yksi siedettävä nukkuma-asento, mutta siinä ei viihdy tietenkään koko yötä.

Toinen, melko kivuton asento on vasemmalla kyljellä siten, että oikea käsi lepää kyljen päällä. Tällöin käsi Luonnollisempaa olisi olla enemmän vatsallaan, mutta silloin olkapää ja hartia painuu kivuliaasti taaksepäin. Kolmas asento on näiden kahden edellisen väliltä. Jokainen asennonvaihdos vaatii heräämisen, lisäksi yötä päivää käytettävä katosidos kiristää asentoa vaihtaessa, joten aamulla ei koe itseään kovinkaan levänneeksi.

Päivät sujuvat jo huomattavasti mukavammin kunhan muistaa olla käyttämättä kättä vääriin suorituksiin. Olen löytänyt mukavan työskentelyasennon, jossa voin kirjoittaa läppärillä ja käyttää hiirtä. Parhaan asennon saa nojatuolissa, läppäri sylissä mahdollisimman ylhäällä siten, että oikeaa kättä ei tarvistse "kurottaa" näppäimistölle tuntuu kaikkein parhaalle.

Pöydän ääressä työskentelyä voi tehdä ehkä tunnin, pari, mutta siinä oikeaa kättä joutuu loitontamaan vartalosta jo niin paljon, että olkapää kipuilee loppupäivän. Niinpä olen rajoittanut pöytätyöt minimiin ja koetan tehdä mahdollisimman paljon asioita nojatuolissa.